Noniin... Niinhän siinä kävi, etten millään malttanut odottaa koko yhdeksää tuntia, vaan "jo" seitsemän tunnin hyydyttelyn jälkeen oli ihan pakko päästä jatkamaan. Tein ensin voikreemin valmiiksi. (Voin olin ottanut pehmiämään jo aamupäivällä.) Kreemin ohjeen otin Kinuskikissan blogista. Tein peruskreemin kaksinkertaisena, mutta vähempikin olisi riittänyt. Kreemiä jäi aika paljon yli. No, ei hätä ole tämän näköinen. Laitoin loput kreemistä tyhjään hunajapurkkiin jääkaappiin. Eiköhän se johonkin tule käytettyä... (Jos ei muuta, niin ainakin unelmatortun täytteeksi...)

"Ihan pikkasen" jänskätti, millainen teelmys vintin puolelta löytyy.

Nooh. Ei tämä ehkä ihan mahdoton tapaus ole... Ei muuta kuin kreemiä päälle... Alemmassa välissä on siis liivatteella tehty kerma-tuorejuusto-pilttisose-hyydyke ja ylempänä kermavaahdosta ja vadelmamoussejauheesta tehty seos.

Voikreemin leivittäminen reunoille oli aavistuksen hankalaa. En kuitenkaan ruvennut lämmittelemään kreemiä mikrossa, sillä sitten meillä olisi voinut olla kipollinen juoksevaa kreemiä... Sitkeästi yritin tököttää kreemiä parhaan kykyni mukaan.

Sitten olikin aika aloittaa marsipaanin kauliminen. Minulla oli kolme pötköä vaaleanpunaista marsipaania. Määrä oli aika sopiva. Kakun reunoista jäi ehkä yhden pötkön verran marsipaania, mutta parempi näin päin. Helpompi se iso kappale oli sovittaa kakun päälle... Ja ompahan jotain, mistä askarrella kukkasia...

Tässä vaiheessa voi varmaan jo huokaista helpotuksesta? Ei ehkä sittenkään, sillä:

Jotain "pientä" virhettä jäi alareunoihin useampaankin kohtaan (tuo on ehkä se pahin). Kai se suodaan anteeksi näin ensikertalaiselle?

Kun marsipaani oli saatu levitettyä kakun päälle, oli aika miettiä koristusta. Kaivoin esille netistä tulostamani Autot-värityskuvan (en edes yritä tunnistaa tätä kaveria). Lisäksi hain kaapeista karamellivärit (jauheita ja nestemäisiä), koristelugeelit, sokerikuorrutteet, elintarviketussit ja laatikollisen tyllia. Ensin painoin kuvan ääriviivat marsipaaniin. (Se olikin hankaa -aika kovasti sai painaa!) Piirsin kuvan ääriviivat tussilla.

Kun kuva oli hahmottunut kakun päälle, aloitin värittämisen. Ensin levitin punaista koristelugeeliä. (Vahvistin väriä muutamalla tipalla punaista karamelliväriä). Painoin kostean värin talouspaperiin. Seuraavaksi levitin päälle vihreän koristelugeelin. (Vahvistin taas väriä karamelliväri-tipoilla.) Jos saan sanoa, niin lopputulos tuli sopivan laikukkainen. Näyttää mukavasti ruosteiselta. Lopuksi tein valkoisesta sokerikuorrutteesta, tilkasta vettä sekä keltaisesta karamellivärijauheesta keltaisen värin ja maalasin sillä nuo keltaiset paikat. Täytyy sanoa, ettei vaaleanpunainen alusta ole mikään kovinkaan helppo työstää. Värien pitää olla todella vahvoja, jotta ne erottuisivat taustastaan.

Koska voikreemiä jäi reilusti yli, otin yhden lusikallisen kreemiä sivuun. Lisäsin kreemin joukkoon hieman sinistä karamellivärijauhetta. Tämän sinertävän kreemin pursotin auton savupilveksi. (Auto on ihan kunnossa kun tuollaista savua tulee... Hih...). Valkosta kreemiä pursotin vielä tuonne kakun alareunaan. Yritin mukamas peitellä repsottavia marsipaaneja, mutta ei siitä mitään tullut...

No, mitä sanotte? Eiks oo aika hyvä? Mausta ei tosin ole mitää käsitystä... Se selviää vasta huomenna. Yön yli kakku saa nukkua jääkaapin viileydessä ja huomenna se olisi tarkoitus kiikuttaa töihin... Toivoa sopii, ettei yön aikana tapahtu mitään katastrofeja!

Lämpimät kiitokset Pinkkikselle kun jaksoit vastailla kaikkiin (tyhmiinkin) kysymyksiini. Ei tämä lopulta ollutkaan niin vaikeaa, mitä pelkäsin. Ainoastaan tuo kakun leikkaaminen oli vähän haasteellista... (Miksköhän mun oli muuten pakko leikata tää kakku kolmeen osaan? Olisinhan mä voinut laittaa vaan yhden välin... Hölömö! Ja tyhymäkin vielä)