perjantai, 14. joulukuu 2007
Pitää vähän kiirusta näin joulunalla. Päivitykset ovat nyt toisarvoisia juttuja, vaikka asiaa ja näytettävää olisikin paljon. Ehkä sitten taas parin viikon päästä ehditään purkamaan näitä joulutouhuja tännekin puolelle. Tai sitten ei... Joulun jälkeen pitää testata lahjoina tulleita leipomisjuttuja (itselleni olen jo ostanut kermasarvimuotit...) =D
Toivotan kuitenkin kaikille blogiani lukeville rauhallista joulua.
Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin...
Tonttu
1. Pakkasyö on, ja leiskuen Pohja loimuja viskoo. Kansa kartanon hiljaisen yösydän untaan kiskoo. Ääneti kuu käy kulkuaan, puissa lunta on valkeanaan, kattojen päällä on lunta. Tonttu ei vaan saa unta.
2. Ladosta tulee, hankeen jää harmaana uksen suuhun, vanhaan tapaansa tirkistää kohti taivasta kuuhun, katsoo metsää, min hongat on tuulensuojana kartanon, miettivi suuntaan sataan ainaista ongelmataan.
|
3. Partaa sivellen aprikoi, puistaa päätä ja haastaa- "ei tätä ymmärtää en voi, ei tää pulma on vasta"- heittää tapaansa järkevään taas jo pois nämä vaivat pään, lähtee toimeen ja työhön lähtee puuhiinsa yöhön. |
|
|
|
4. Aitat ja puodit tarkastain lukkoja koittaa nytkyin- lehmät ne lehdoista näkee vain unta kahleissa kytkyin; suitset ja siimat ei selkään soi ruunan, mi myöskin unelmoi torkkuen vasten seinää; haassa se puree heinää.
5. Lammasten luo käy karsinaan, makuulla tapaa ne ukko; kanat jo katsoo, pienallaan istuu ylinnä kukko, kopissa Vahti hyvin voi, herää ja häntää liehakoi, tonttu harmaanuttu Vahdille kyllä tuttu.
6. Puikkii ukko jo tupahan, siellä on isäntäväki, tontulle arvoa antavan näiden jo aikaa näki; varpain hiipivi lasten luo, nähdäkseen sulot pienet nuo, ken sitä kummeksis juuri; hälle se riemu on suuri.
Teksti: Viktor Rydberg Suomennos: Valter Juva |
|
|
Kommentit