Pitää vähän kiirusta näin joulunalla. Päivitykset ovat nyt toisarvoisia juttuja, vaikka asiaa ja näytettävää olisikin paljon. Ehkä sitten taas parin viikon päästä ehditään purkamaan näitä joulutouhuja tännekin puolelle. Tai sitten ei... Joulun jälkeen pitää testata lahjoina tulleita leipomisjuttuja (itselleni olen jo ostanut kermasarvimuotit...) =D

Toivotan kuitenkin kaikille blogiani lukeville rauhallista joulua.

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin...

Tonttu

1. Pakkasyö on, ja leiskuen
Pohja loimuja viskoo.
Kansa kartanon hiljaisen
yösydän untaan kiskoo.
Ääneti kuu käy kulkuaan,
puissa lunta on valkeanaan,
kattojen päällä on lunta.
Tonttu ei vaan saa unta.

2. Ladosta tulee, hankeen jää
harmaana uksen suuhun,
vanhaan tapaansa tirkistää
kohti taivasta kuuhun,
katsoo metsää, min hongat on
tuulensuojana kartanon,
miettivi suuntaan sataan
ainaista ongelmataan.

3. Partaa sivellen aprikoi,
puistaa päätä ja haastaa-
"ei tätä ymmärtää en voi,
ei tää pulma on vasta"-
heittää tapaansa järkevään
taas jo pois nämä vaivat pään,
lähtee toimeen ja työhön
lähtee puuhiinsa yöhön.

 

4. Aitat ja puodit tarkastain
lukkoja koittaa nytkyin-
lehmät ne lehdoista näkee vain
unta kahleissa kytkyin;
suitset ja siimat ei selkään soi
ruunan, mi myöskin unelmoi
torkkuen vasten seinää;
haassa se puree heinää.   

5. Lammasten luo käy karsinaan,
 makuulla tapaa ne ukko;
kanat jo katsoo, pienallaan
istuu ylinnä kukko,
kopissa Vahti hyvin voi,
herää ja häntää liehakoi,
tonttu harmaanuttu
Vahdille kyllä tuttu.      

6. Puikkii ukko jo tupahan,
siellä on isäntäväki,
tontulle arvoa antavan
näiden jo aikaa näki;
varpain hiipivi lasten luo,
nähdäkseen sulot pienet nuo,
ken sitä kummeksis juuri;
hälle se riemu on suuri.   

Teksti:
Viktor Rydberg
Suomennos:
Valter Juva

1131713.jpg