Kaivelin vanhalta koneelta pelastettuja kuvia. Löysin kuvia paitsi Wanhan ajan pullaässiin, myös pari muuta julkaisemisen arvoista ohjetta.

Leipasin alkukesästä pienen pullataikinan vain siksi, että saisin nyrkin kokoisen palan pullataikinaa ässien "juureksi". Lopusta taikinasta tein sitten perinteisiä pikkupullia:

Koneen syövereistä löytyi myös tämä kuva:

Mietin hetkisen, mistä tässä oikein mahtoi olla kyse. Aikani mietin, niin muistin. Tämähän oli kokeiluni "rapsoffeesta".  Eli banoffeen/manoffeen/mansiffeen raparperinen muunnos. Tästä lisää myöhemmin.

Edit.14:20

Äsken tuli pikkuinen kiirus saada postaus maailmalle, joten juttu jäi kesken. Eli tuosta "rapsoffeesta" tarkemmin.

Innovoin kesällä Kyökkipiika Katin mansiffeen innoittamana raparperisen version. Pohjan tein tavallisena keksinmuru-rasva-pohjana. Tein tortun foliovuokaan, joten laitoin keksimössöä vain pohjalle. Keitin raparpereista aika "kuivan" hillon/hillokkeen. Eli raparperi isoiksi paloiksi, mahdollisimman vähän nestettä kattilaan, hiukan sokeria ja kanelia ja keitetään nopsasti pehmeiksi -eikä sekoitella turhia, ettei raparperit mene muussiksi. Jäähtyneet raparperipalat nostellaan pohjan päälle (liemi jätetään kattilaan, jos mahdollista), päälle kaadetaan paksuksi keitetty kondensoitu maito ja kruunuksi vaahdotetaan kermaa. Käytin tässä mansikanmakuista kermaa, jolloin sain "kesän perusmaut", mansikan ja raparperin yhdistettyä. Tein pohjan kermavaahtoa vaille valmiiksi jo edellisenä päivänä, joten raparpereista tullut kosteus pehmensi pohjan tosi pehmoiseksi. Tuotos oli todella hyvää! Ja Martta-iltaa viettämässä olleet "mummelit" santsasivat kilvan!

Tuon kondensoidun maidon keitin Kyökkiksen vinkin perusteella valmiiksi jo muutama päivä aikaisemmin. Valmis purkki oli jääkaapissa odottelemassa käyttöä ja kun h-hetki koitti, nostin purkin muutamaksi tunniksi pöydälle lämpiämään ja levittelin raparperien päälle. Kylmä toffee levittyi ennakko-odotuksistani poiketen ihan siististi.